Rytinää, räiskettä ja salkunhoitoa

Räväkkä päivä alkoi näpsäkällä salitreenillä ja nokkakolarin sivustakatsomisella. Loppu päivä onkin ollut sitten huomattavasti tavanomaisempi. 

Olen tässä viimeaikoina hyvin ymmärtänyt ihmisen tarvitsevan vaihtelua ja sosiaalisia kontakteja päivään. Puuduttavat lähes yksin painetut työpäivät, jotka muistuttavat toisiaan saavat pään muuttumaan pumpuliseksi ja tylsistyminen nostaa päätään. 

Ehkäistäkseni epämieluisia puutumuksen tunteita päätin tänään pitää salkunhoitajien 

palaverin itseäni viihdyttääkseni. Paikalle piinattiin sekä Asian Tigers salkun sekä Macro Bear salkun hoitajat. Melko pian kuitenkin selvisi, ettei näillä herroilla ollut paljoa sanottavaa, joten päätin hakeutua henkisesti samankaltaiseen seuraan katsomalla lounastauolla jakson suosikkisarjaani Dragons’ Den:iä. (Jellonanluolaa)

Postin mukana kolahti tuore Arvopaperi lehti. Yleensä selaan lehden nopeasti, mutta harvoin siellä mitään todella kutkuttavaa luettavaa on. Joku tuttu kasvo lähes joka painoksessa, josta saan tikusta asiaa laittaa mailia ja sopia lounasseuraa itselleni. Jälleen hyvin itsekeskeinen lähestyminen.

Päätin katsella lehteä hieman toisesta kulmasta. Mietin lehden brändiä sekä sitä mikä se sijoittajille pyrkii olemaan. Läpi lukiessani lehteä, huomasin kuvissa esiintyvien olevan lähes poikkeuksetta kädet puuskassa. Tätä yhtenäistä linjaa noudattavat Janne Saarikkoa ja muutamaa muuta lukuun ottamatta yhdeksän muuta kuvissa olevaa, päätoimittajaa myöten. 

Eikös tämä anna sulkeutuneen, salaavan ja vaikeasti lähestyttävän kuvan.Ymmärrän, että kuvissa olevat ovat pääosin hyvin arvostettuja varainhoitoalan ammattilaisia ja tällä asetelmalla varmastikin haetaan uskottavuutta ja auktoriteettia. Mutta mutta mutta, eikös näillä kyseisillä henkilöillä ole sitä jo repullinen muutoinkin.

Tähän lopahti meikäläisen mielenkiinto pohtia tätä brändikysymystä. Tajusin heti kättelyssä edustavani eri koulukuntaa ja törmääväni seinään.

 Ajattelin kuitenkin uusikäyttää hyvät kuvat ja nostaa niillä blogini arvovaltaisuutta.

Navigroupin Saarikko puhuu tiukkaa asiaa varainhoitoalaan ravisteluntarpeesta. Olen toki puolueellinen, kun tunnen tai tiedän osan talossa työskentelevistä ja satun edustamaan samaa ajatusmaailmaa. 

Yksi asia kuitenkin Jannen lainauksessa jäi ihmetyttämään. ”En allekirjoittaisi väitettä, jonka mukaan sijoittaja saisi sijoittaa vain siihen minkä itse ymmärtää.” Tästä olen itse täysin eri mieltä, mutta luulen tietäväni miksi. 

Mielestäni jokaisen tulisi ymmärtää kaikista sijoituksistaan, mihin tuotto-oletus perustuu, milloin sijoitus toimii ja milloin ei. Riskiprofiili on täysin välttämätöntä ymmärtää.

Tämä ei tarkoita sitä, että annettaessa varat varainhoitoon, sijoittajan täytyisi itse osata sijoittaa kaikilla instrumenteilla, joita siellä käytetään vaan täytyy ymmärtää kulurakenne, sekä riski-tuotto profiili.

Sijoittajan täytyy siis pääperiaatteissaan ymmärtää miten salkku käyttäytyy erilaisissa markkinatilanteissa ja miksi sekä tietää, että salkunhoitaja osaa käyttää valitsemiaan strategioita sekä instrumentteja. 

Uskoisin Jannen todellisuudessa tarkoittavan, että asiakkaan ei tarvitse osata itse sijoittaa kaikkiin niihin välineisiin, joita hänen salkussaan käytetään, mutta hänen on syytä ymmärtää mitä salkulta voi odottaa. Tämä on aivan eri asia kuin sijoittaminen sellaiseen mitä ei yhtään ymmärrä.   

Taas tahtoo karata saarnauksen puolelle. Taidankin mennä ottamaan kuvan, kun vaimo raapaisee nimen alle kirjan kustannussopimukseen. Elkeet näyttävät siltä, että pian siellä aletaan olla seitinohuessa kirjailijatunnelmassa.

Matias