Amatööristä ammattilaiseksi

Amatööri pelaa peliä huvikseen. Ammattilainen pelaa rahasta. Amatöörille peli on harrastus, joskus jopa ihan tosissaan otettu kutsumus. Ammattilaiselle pelaaminen on elämäntehtävä, se on elämä.

On sanottu, että amatööri pelaa peliä rakkaudesta siihen. Yrittäjänä ja sijoittajana minusta tuntuu, että amatööri ei rakasta peliä tarpeeksi antautuakseen sille kokopäivätoimisesti. Siinä ei ole mitään väärää, mutta asettaa amatöörin ja ammattilaisen uuteen viitekehykseen.

Amatööri sijoittaa osa-aikaisesti. Toimeentulo ei ole riippuvainen sijoitustuotosta. Ammattilainen on sijoittaja seitsemän päivää viikossa.

Onko sijoituspalvelualalla työskentelevä sijoittamisen ammattilainen vai vakavasti otettava amatööri? Onko se työ vai onko se elämäntehtävä? Onko toimeentulo riippuvainen sijoitustuloksesta vain hallinnointipalkkioista, riippumatta mikä tuotto varoille saadaan? Onko kyse on rakkaudesta sijoittamiseen. 

Kyse taitaakin olla enemmän asenteesta kuin siitä mitä tekee. Toimiakseen sijoitusalalla, ei tarvitse olla sielultaan sijoittaja. Elääkseen sijoittajan elämää, ei tarvitse työskennellä sijoituspalvelualalla. Ammattilainen rakastaa sijoittamista niin paljon, että tekee sitä kokopäivätoimisesti – pyhittää elämänsä sille. 

Elämä muuttuu kuin iskusta kun päätämme ryhtyä ammattilaisiksi. Elämän voi jakaa kahteen osaan, aika ennen ammattilaisuutta ja elämä sen jälkeen. Jokainen ammattilaisgolffari tietää, että peli ja pelaaja eivät koskaan ole enää ennallaan kun amatööripelaaminen on jätetty taakse ja pelaamisesta on tullut ammatti. 

Minä yksinkertaisesti rakastan bisnestä ja sijoittamista. En tiedä juurikaan innostavampia ja minua kiinnostavampia asioita kuin sijoittaminen ja bisnesten rakentelu. Rakastan nousumarkkinaa ja rakastan laskumarkkinaa. Rakastan sitä, että koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Jokin aika sitten jouduin vakavasti pohtimaan, paljonko minulle pitäisi maksaa rahaa siitä, että en saisi sijoittaa ja rakentaa niitä bisneksiä, joita rakastan. En kerta kaikkiaan keksinyt sellaista summaa, sillä mitä minä tekisin sitten rahalla, jos en voi sijoittaa? Löyhästi katsoen voisin tietenkin rakennella bisneksiä, jos sitä ei lasketa sijoittamiseksi. Silloin voisin osin olla onnellinen, sillä minulle käy melkein mikä tahansa moraalisesti oikea bisneksen osa-alue, jos sillä voi tehdä rahaa. 

Mietin, miltä minusta tuntuisi, jos en saisi olla markkinoilla missään muodossa. En saisi katsoa käppyröitä ja miettiä rahan ihmeellistä tanssia omaisuuslajista toiseen. Tämäkin aika tulee kun ruumis palaa hiilen kiertokulkuun palveltuaan sille annetun tehtävän. Mutta niin kauan kun sydän lyö, haluan tehdä bisnestä ja sijoittaa. Se on selvää. Tätä mietin viimeisenä asiana ennen nukahtamistani ja ensimmäisenä aamuisin lausuessani kiitoksen siitä, että olen saanut nousta uuteen päivään.

It is one thing to study markets and another thing to live the trader’s life.

  -Matias Savolainen