tiistai 24. huhtikuuta 2012

Asumisen viisi oivallusta


Asuminen ja asunnot ovat aihepiiri, joka saa tunteet helposti pintaan. Onhan se ymmärrettävää, sillä asunto on useimmille elämän suurin yksittäinen hankinta. Suuret päätökset ovat lähes kaikki tunnepäätöksiä, jotka rationalisoidaan eli selitellään itselle järkeviksi jälkikäteen.
Huomaan saavani värikästä palautetta aina sohaistessani suomalaisten pyhää lehmää, eli omistusasuntoa. Jotta asumiseen saadaan vähän perspektiiviä, olisi käytössä oltava jokin kehikko, mihin tämä aihe pudotetaan. Aikanaan itse sain herätyksen lounastaessani silloisen tulevan yhtiökumppanini kanssa.  

Asumisen oivalluksen portaat voidaan ajatella seuraavalla tavalla.

Ensimmäinen oivallus on, että miksi asua roskiksessa, kun voi asua vuokralla.

Toinen oivallus tapahtuu laskukoneen välityksellä. Miksi maksaa vuokraa, kun samalla rahalla voi maksaa omaakin asuntolainaa pois. 

Kolmas oivallus syntyy kun omistusasunto on ostettu ja vakuuksia on hankkia sijoitusasunto omistusasunnon rinnalle. Miksi en ostaisi asuntoa, jonka vuokralainen maksaisi puolestani pois ja saisin vielä lisäksi vähentää omankin asuntoni lainan korkoja vuokratulosta. Aika kuluu kuitenkin, niin laitetaan se tekemään työtä puolestamme. 

Neljäntenä herää kysymys siitä, miksei myisi omaa asuntoa pois, muuttaisi vuokralle isoon asuntoon, jonka suhteellinen vuokra on huomattavan alhainen asunnon arvoon nähden ja ostaisi pieniä hyvin tuottavia asuntoja omasta asunnosta saamillaan varoilla. Ideana on asua kolmella prosentilla ja saada tuottoa seitsemän. Kaikki tämä väli on hyvää itsellemme. (Älä juutu prosentteihin. Ne ovat vain peukalosääntö) 

Viimeisessä vaiheessa ajatus jalostuu, ja ymmärretään, että voisi asua vuokralla työsuhdeasunnossa, maksaa vuokran bruttopalkalla ja maksaa lisäksi hyvin kohtuullisen verotusarvon samalla kun omat rahat ovat kiinni pienissä hyvin tuottavissa asunnoissa. 

Tämän kehikon avulla on helpompi ymmärtää asumiseen liittyviä ratkaisuja ja sitä, miksi joku saattaa asua vuokralla omistusasumisen sijaan. Minulla on hyvin harvoin tarkoitus osoittaa jotain tapaa toista paremmaksi. En käy kampanjointia kummankaan asumismuodon puolesta. Haluan vain herättää ajattelemaan.

Omistusasumisessakin on mahdollista tehdä loistavia vetoja. Useat ovat kasvattaneet omaisuuttaan sen kautta. Vuokralla taasen on hyvin harvoin järkevää asua, mikäli ei satu omistamaan vuokralla olevia asuntoja tai kiinteistöjä. Kaikki on tapauskohtaista. Tärkeintä on vain tehdä tietoisia päätöksiä ja ymmärtää, millaisesta maailmankuvasta käsin näitä ratkaisuja on tullut tehtyä. Mikäli tunne on vienyt järjeltä jalat alta, on tervettä tunnustaa se itselle. Kaikki muut sen kuitenkin ovat jo tienneet. Näin voimme ponnistaa kohti parempaa tulevaisuutta. 

Ei siis muuta kuin lehtiroskista valtaamaan!
Matias

4 kommenttia:

  1. vauras nainen taitaa lukea sun blogia , vai syndikoitteko. vai naikko sitä tjsp. ;)

    VastaaPoista
  2. Tykkään mallista, koska se näyttää yhdellä lukemisella suuremman kokonaiskuvan ja avaa ajattelua ihan uudella tavalla :)

    Vuokra-asumisen plussaksi voisi vielä sanoa sen, että jos on kovin liikkuvaista sorttia (jopa ulkomaille asti), niin vuokrakämpästä on helppo päästä irti tarvittaessa.

    Osaatko sanoa vasta-argumentteja tai kiertoteitä, millä malli voisi tässäkin tapauksessa toimia?

    VastaaPoista
  3. Mun ratkaisu oli rakentaa kallis talo pk-seudulle ja rakentaa yläkertaan huoneita vuokralle. Kohta kilahtaa kassaan pari tonttua lisää/kk. Jos muutan muualle, laitan alakerrankin vuokralle. Ehkä kolmen tontin tulot/kk.

    VastaaPoista
  4. Joo, juuri näin se menee. Moni tuttavani tekee työnsä erinäisten yritysjärjestelyjen kautta, josta seurauksena on pienempi kokonaisveroaste, työsuhdeasunto ja -auto (ja tietokoneet, puhelimet, nettiliittymät, lehtitilaukset ym. ). Säästyneillä rahoilla ostetaan pieniä sijoitusasuntoja ja mm. pörssiyhtiöiden osakkeita. Moni kaveri on sanonut tavoitteekseen taloudellisen riippumattomuuden viimeistään 45 vuoden iässä. Osa on tosin päässyt tavoitteeseen paljon nuorempana. Ei se tosiaan niin enää mene, että omistusasunto on vaurauden merkki. 20 sijoitusyksiötä ja työsuhdeasunto pikemminkin. :)

    VastaaPoista

Anna palaa...